Soitin työsuojelupiiriin. Puhelimessa oli miellyttävä ja lempeä nuori mies. Olin päättänyt pysyä rauhallisen, viileänä ja toteavana. Vaan enpä pysynyt, murruin ja nyyhkin.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Voin antaa viranomaisten hoitaa kaiken puolustamiseni, mutta samalla asiasta tulee julkinen. Neuvonnan henkilö vahvisti, että työnantajaani epäillään työsyrjinnästä, häirinnästä, epäasiallisesta kohtelusta ja liiallisista vaatimuksista työtehtäviin nähden. He aloittavat tarkastustoimenpiteet, kun saavat minulta allekirjoitetun lomakkeen.

 

Vaan enpä tiedä aloittaako prosessi vai ei. Syitä miksi aloittaa prosessi, nämä eivät ole arvojärjestyksessä:

  1. En ole syyllistynyt siihen mistä minua syytetään.
  2. Esiämmä on kova haukkumaan ihmisiä julkisesti ja piirit on pienet. Maineeni on vaakalaudalla.
  3. Koko prosessi on hoidettu esiämmän ja omistajattaren toimesta väärin. Ohjeita ja lakeja ei ole noudatettu.
  4. Taitaa olla vain ja ainoastaan savustamista ulos.

 

Syitä miksi jättää sikseen:

  1. Saan rettelöitsijän maineen ja voin suudella uraani hyvästiksi.
  2. Prosessi on henkisesti raskas ja olen jo aivan loppu. Haluan vain hengittää.

 

Onneksi, onneksi viranomainen antaa minulle kuitenkin aikaa. Voin myös etsiä uuden työpaikan ja aloittaa prosessin vasta sitten.

 

Mutta haluanko puolustaa oikeuksiani? Haluanko nousta harmaasta massasta kaikkien silmätikuksi? Kuka minua silloin tukee?