Aika kuluu madellen ja samalla ajan virta tuntuu päättymättömältä. Heilahtelen virrassa, en suinkaan huolettomana laulaen kuin Nalle Puh, vaan kaikki tunteet läpikäyden. Iloitsen hetken kukkasesta ja samassa huoli silkasta toimeentulosta hiipii sisuksiin. Tunnen surua ja voimattomuutta, kyyneleet pyrkivät silmiin ja oksettaa. Muutan ajatteluani, ohjaan toiseen suuntaan, ajattelen luonnon kauneutta. Muutan aivojeni kemiaa ja onnistun siinä hetkellisesti. Toivon tasapainon tunteen jatkuvan minuutin pidempään kuin edelliskerralla, yritän takertua ja päätän sitten kuitenkin päästää irti. Kellun virrassa, hetken kuin Nalle Puh, dum-di-dum-dum. Hyvä.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Taas illan tullen laitan koneeni kiinni. Olen kirjoittanut, mutta olenko kirjoittanut sitä mitä piti? Sainko mitään aikaiseksi? Ja miksi helvetissä mittaan edelleen mitä olen tehnyt ja mitä huomenna pitäisi tehdä? Olen sairaslomalla. Eikä lonkan vetäminen lomalla ole ennenkään ollut minulle vaikeaa. Miksi siis nyt pitää suorittaa? Miksi minun täytyy, edelleen, hakea validointia olemassaololleni suorittamisesta? Miten ihmeessä minulle ei riitä se, että olen ja että rakastan ja että minua rakastetaan?

Kävin KELAn toimistolla. Homma hoitui nopeasti ja kohtelu oli asiallista. Hetken tunsin silkkaa huonommuuden tunnetta. Minä hakemassa sosiaalietuutta, eikö se riittänyt, että valmistuin pahimpaan lamaan ja jouduin kerjäämään töitä ja täyttämään sitä naurettavaa lomaketta: työtön, työssä, työtön, työtön. Kaikki ne viiden tähden hotellit, joissa olen yöpynyt urani aikana. Kaikki ne hymyt, kaikki firman kortilla maksetut laskut, kaikki kokoukset, joissa kaikki oli niin tärkeää. Kaikki ne yksinäiset hetket ulkomailla kaukosäädin kädessä hotellihuoneessa maaten tai läppäriä näpytellen. Miten helvetissä jouduin sinne? Miten jouduin suorittamisen harhapolulle ja missä vaiheessa työnteosta katosi hauskuus? Silloinko, kun minusta tehtiin yksi heistä, yksi pomoista, jonka tulostavoitteet olivat tiukat ja ympäristö armoton. Ainainen kilpailu siitä, kuka on tehnyt oikein tai vielä oikeammin, kuka on hoksannut puuttuvan pilkun ja osannut pelata sen edukseen. Matkoja, bonuksia, yksinäisyyttä. Tee enemmän, tee paremmin.

Tehkää itse, saatanan tontut. Minä kuuntelen nyt tuulta ja variksenpoikien raakuntaa.